Blogi

Huomaattehan, että blogikirjoituksissa käsitellään asioita yleisellä tasolla eikä oikeudellisia toimenpiteitä tule perustaa blogikirjoituksiin. Pyydämme aina olemaan yhteydessä toimistollemme, mikäli tarvitsette oikeudellista neuvontaa.

9.7.2024 Perintökaaren avustussäännökset

+

Perintökaaressa on useampi niin sanottu avustussäännös. Avustussäännökset voidaan jakaa sen perusteella, onko kyseessä ennen perinnönjakoa suoritettava avustus vai perinnönjaossa määrättävä avustus. Avustuksella voi olla suuri merkitys avustuksen saajalle.

 

Leskellä, turvattomilla lapsilla ja ottolapsilla on oikeus saada tarvitsemansa elatus jäämistöstä koko pesänselvityksen ajan. Turvattomalla lapsella tarkoitetaan sekä perittävän omaa lasta että myös sellaista lesken lasta, joka oli otettu yhteisessä kodissa kasvatettavaksi. Oikeus avustukseen voi syntyä, mikäli edellä mainitut henkilöt ovat taloudellisen tuen tarpeessa. Tässä harkinnassa tulee arvioida, onko henkilö elatuksen tarpeessa ottaen huomioon hänen taloudellinen tilanteensa kokonaisuudessaan.

 

Perittävän lapsella on oikeus saada kuolinpesästä avustusta kasvatustaan tai koulutustaan varten, mikäli hänen saamansa perintöosuus ei riitä kattamaan kasvatus- ja koulutuskustannuksia. Avustuksen tarvetta arvioitaessa on huomioitava, onko avustuksen antaminen olosuhteet huomioiden kohtuullista. Tässä arvioinnissa on huomioitava kuolinpesän varallisuuden määrä sekä lapsen tarve avustukseen.  Huomionarvoista on, että testamentti on tehoton siltä osin kuin se loukkaa lapsen oikeutta kasvatusavustukseen.

 

Perittävän kihlakumppanille sekä perittävän avopuolisolle voidaan antaa kuolinpesästä avustuksena rahaa, muuta omaisuutta tai käyttöoikeus omaisuuteen, jos hänen toimeentulonsa on perittävän kuoleman vuoksi heikentynyt ja avustus on tarpeen hänen toimeentulonsa turvaamiseksi. Vastaava oikeus on leskellä tietyissä tilanteissa, joissa hänen perintöoikeutensa puolisoonsa on estynyt perintökaaren 3 luvun 7 §:ssä mainituista syistä. Tämän avustuksen osalta huomionarvoista on, että avustus leskelle tai avoleskelle voi loukata myös rintaperillisen lakiosaa, jos avustuksen antamiselle on painavia syitä. Lakiosaoikeus voi siis joutua väistymään avustuksen tieltä. Erityisen merkityksellinen säännös on mielestäni avolesken kannalta, koska avolesken asema on heikko. Avoleskellä ei lähtökohtaisesti ole oikeutta jäädä esimerkiksi yhteiseen asuntoon asumaan, mutta avustussäännöksen kautta avoleski voi tämän oikeuden saada. Todettakoon vielä, että avopuolisolla tarkoitetaan laissa sellaista avoliitoa, jonka osapuolet ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.

 

Perittävän lapsi, joka on kykenemätön elättämään itseään, voi vaatia testamentinsaajalta avustusta. Avustuksen tarvetta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, tarvitseeko lapsi perintöosansa lisäksi omaisuutta turvaamaan hänen toimeentulonsa. Arvioinnissa tulee huomiodia myös, mitä muta omaisuutta lapsella on.

 

Perittävän vanhemmilla, joilla on itsellään oikeus perintöön, on myös oikeus saada avustusta testamentinsaajalta tai testamenttiin rinnastuvan lahjan saajalta, milloin he ovat sairauden tai muun sellaisen syyn vuoksi kykenemättömiä elättämään itseään.

 

Tässä esiteltyjen avustusten osalta on huomioitava, että vaatimusten esittämiselle on laissa asetettu määräaikoja, joiden noudattamatta jättäminen saattaa johtaa siihen, että oikeutta avustukseen ei ole. Perintökaari sisältää edellä selostetusti monenlaisia säännöksiä, joiden tarkoituksena on  ollut turvata perillisen lähimmäisiä hankalissa taloudellisissa tilanteissa.

 

Antti-Jussi Railo

Asianajaja

22.3.2024 Ajatuksia testamenteista

+

Testamentteja laaditaan usein malliasiakirjojen pohjalta ja oman kokemukseni mukaan keskinäiset hallintaoikeustestamentit puolisoiden välillä olivat jossakin varsin suosittuja.

 

Hallintaoikeustestamentin etuja perustellaan usein sillä, että hallintaoikeudesta ei joudu maksamaan perintöveroja ja toisaalta hallintaoikeustestamentti vähentää perillisille maksettavaksi tulevia perintöveroja.

 

On kuitenkin syytä muistaa, että testamenttia laadittaessa olisi tärkeää pohtia ensisijaisesti sitä, mitä testamentilla oikeasti tavoitellaan. Esimerkiksi puolisoiden välisissä testamenteissa usein tarkoituksena on turvata lesken taloudellinen asema tilanteessa, jossa puoliso kuolee. Tähän hallintaoikeustestamentti ei veroeduistaan huolimatta ole läheskään aina paras vaihtoehto.

 

Hallintaoikeus sellaisena kuin se perintökaaren 12-luvussa määritellään, oikeuttaa lähtökohtaisesti hallitsemaan omaisuutta. Hallintaoikeuden haltijalla on myös oikeus saada hallinnassaan olevasta omaisuudesta tuotto. Tämä tarkoittaa esimerkiksi rahavarojen osalta sitä, että testamentilla hallintaoikeuden puolisonsa rahavaroihin saanut leski ei saa käyttää ensin kuolleen puolison rahavaroja, vaan hän on oikeutettu ainoastaan niistä saatavaan tuottoon eli korkoon. Tämä ei kaikissa tilanteissa välttämättä riitä turvaamaan lesken taloudellista asemaa. Usein järkevämpää voikin olla testamentata esimerkiksi rahavarat (90.000 verovapaasti) omistusoikeuksin, jolloin leski voi käyttää rahavaroja omaan elämiseensä. Tämä on yksi esimerkki siitä, minkä vuoksi testamentin laadinnassa kannattaa aina kääntyä ammattilaisen puoleen eikä testamenttia kannata laatia valmiiden malliasiakirjojen pohjalta.

 

Hallintaoikeus ei myöskään ainakaan pääsääntöisesti anna leskelle oikeutta myydä asuntoa, johon hallintaoikeus kohdistuu. Tämä saattaa aiheuttaa ongelmia tilanteessa, jossa leski olisi halukas vaihtamaan asunnon esimerkiksi pienempään tai muutoin elämäntilanteeseen paremmin soveltuvaan asuntoon.

 

Testamenttia laadittaessa tulee huomioida se vaihtoehto, että testamentissa omaisuuden saajaksi tai saajiksi merkityt henkilöt ovat kuolleet testamenttia sovellettaessa. On hyvä pohtia, kenelle omaisuuden haluaisi tässä tilanteessa menevän. Myös mahdollisen osituksen vaikutus testamentin soveltamiseen tulee huomioida ja pohtia sen vaikutus testamentin sisältöön. Myös testamentin kappalemäärä sekä säilyttäminen on hyvä pohtia ammattilaisen kanssa.

 

Testamenttien osalta on myös tärkeää muistaa, että testamenttia tulee aina päivittää, kun olosuhteet muuttuvat.

 

Hyvin laadittu testamentti ennaltaehkäisee riitoja perillisten välillä. Avoliitossa elävien on ehdottoman tärkeää laatia testamentti, koska testamentin avulla on mahdollista turvata avolesken taloudellinen asema tai esimerkiksi asuminen yhteisenä kotina käytetyssä asunnossa.

 

Antti-Jussi Railo

Asianajaja

6.9.2023 Ositusvaateen vanheneminen

+

Kun aviopuolisot eroavat tai toinen puolisoista kuolee, tulisi heidän välillään toimittaa omaisuuden ositus. Osituksen voivat tehdä osapuolet itse ns. sopimusosituksena tai mikäli asiassa on riitaisia kysymyksiä eivätkä osapuolet saa sovinnollisesti tehtyä ositussopimusta, osituksen toimittaa viime kädessä tuomioistuimen määräämä pesänjakaja.

 

Mikäli osapuolet tekevät osituksen itse ns. sopimusosituksena, osapuolten tulee allekirjoittaa kirjallinen ositussopimus. Lisäksi sopimukseen tarvitaan kahden esteettömän todistajan allekirjoitus. Mikäli pesänjakaja tekee osituksen, osituskirjaan riittää pesänjakajan allekirjoitus.

 

Menemättä osituksen toimittamisen yksityiskohtiin, pääsääntönä on, että osituksen toimittamisen jälkeen kummallakin osapuolella tulisi olla yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta. Pääsääntö on, että kaikki aviopuolisoiden omaisuus on avio-oikeuden alaista omaisuutta. Tästä pääsäännöstä on toki poikkeuksia. Omaisuus voi olla avio-oikeudesta vapaata osapuolten tekemän avioehtosopimuksen perusteella. Lisäksi testamentilla peritty omaisuus voi olla avio-oikeudesta vapaata, mikäli testamentissa on määrätty, että testamentinsaajalla ei ole avio-oikeutta testamentilla perittyyn omaisuuteen. Myös lahjana saatu omaisuus voi olla avio-oikeudesta vapaata, mikäli lahjakirjaan on merkitty, että lahjoitettu omaisuus ei ole lahjansaajan avio-oikeudenalaista omaisuutta. Myös muita poikkeuksia on, mutta niihin ei syvennytä tässä kirjoituksessa.

 

Osapuolet voivat sopimukseen päästessään vapaasti sopia osituksesta haluamallaan tavalla. Leskellä on myös oikeus olla suorittamatta tasinkoa ensin kuolleen puolison kuolinpesälle. Tasingolla tarkoitetaan sitä määrää omaisuutta, mitä enemmän omistavan on suoritettava osituksen toiselle osapuolelle, jotta molemmilla osapuolilla on osituksen toimittamisen jälkeen yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta.

 

Osituksen osapuolina voivat olla entiset puolisot, jommankumman puolison kuolinpesä tai molempien kuolinpesät osakkaineen. Mahdollista on, että osituksen osapuolitaho on tätäkin laajempi, mikäli kuolinpesien osakkaita kuolee ja heidän sijaansa tulee vastaavasti heidän kuolinpesänsä.

 

Osituksen toimittaminen on tärkeää, koska osituksen toimittaminen on edellytyksenä sille, että kuolleen henkilön perintö voidaan jakaa. Toisaalta tiedossa myös on, että käytännössä monet avioparit jättävät osituksen tekemättä ja tämä ilmenee, kun henkilö kuolee ja hänen perukirjaansa ryhdytään tekemään. Perukirja tarkoittaa asiakirjaa, joka tulee laatia henkilön kuoleman jälkeen. Perukirjaan merkitään kuolinpesän omaisuus ja velat.  Mikäli perukirjaa laadittaessa ilmenee, että henkilö on ollut jossakin kohtaa naimisissa, tulee jokaisen avioliiton osalta selvitettäväksi, onko aikanaan omaisuuden ositus toimitettu.

 

Perukirjoja ja kuolinpesiä selvittäessä käytännössä saattaa joutua selvittämään kymmeniä vuosia sitten päättyneiden avioliittojen osalta, onko osapuolet tehneet osituksen ja toisaalta, onko toisella osapuolella vaatimuksia osituksen toimittamisen suhteen. Tämä johtuu siitä, että laissa ei ole asetettu määräaikaa ositusvaateen esittämiselle. Oikeuskirjallisuudessa on puollettu kantaa, että oikeuden ositusvaateen esittämiselle voi kuitenkin menettää passiivisuuden perusteella.

 

Usein nämä tilanteet ratkeavat siten, että entinen puoliso ilmoittaa osapuolten tehneen suullisesti omaisuuden osituksen aikanaan ja että vaatimuksia tältä osin ei ole. Usein tilanne onkin se, että osapuolet ovat eronneet nuorena eikä heillä ollut kertynyt avioliiton aikana omaisuutta. Aviopuolisot ovat esimerkiksi sopineet vain suullisesti koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten tavaroiden jakamisesta. Tämän hyväksymisessä ei sinänsä ole ongelmaa, koska myös ns. ”muotovirheinen” ositus eli esimerkiksi suullinen ositus käy moiteajan umpeuduttua päteväksi. Muotovirheisellä osituksella tarkoitetaan ositussopimusta, jota ei ole tehty aiemmin tässä kirjoituksessa mainitussa muodossa (eli esimerkiksi todistajat puuttuvat sopimusosituksesta tai sopimus ei ole kirjallinen).   Moiteaika on kuusi kuukautta osituksen toimittamisesta. Toki oman ongelmansa muodostaa se, jos osapuolten kesken on riitaa siitä, onko ositus toimitettu suullisesti vai ei. Suullisen osituksen toimittamisen toteennäyttäminen on riitaisessa tilanteessa hankalaa, ellei osituksesta ole laadittu tai tallessa jotakin muita asiakirjoja, kuten tilisiirtoja.

 

Tässä esitettyihin ongelmiin on vihdoin odotettavissa ratkaisu, koska hallitusohjelmaan on kirjattu seuraava virke:” Säädetään avioliittolain mukaisen ositusvaateen vanhentumisesta.” Toivottavasti tältä osin asiat etenevät nopeasti ja määräaika saadaan lakiin. Hyvä määräaika voisi olla velan yleinen vanhentumisaika kolme vuotta, joka on säädetty myös avoliittolaissa (laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta) hyvitysvaatimuksen vanhentumisajaksi, mikäli avopuolisoiden välillä ei ole tehty omaisuuden erottelua.

 

Antti-Jussi Railo

Asianajaja

 

17.10.2023 Osituskirjan ja testamentin säilyttäminen

+

Olen aiemmassa kirjoituksessani tuonut esiin osituksen tekemisen tärkeyden, koska ositus on edellytys sille, että perinnönjako voidaan tehdä. Osituskirjaa ei ole pakko rekisteröidä mihinkään eikä Suomessa ole yleistä ositusrekisteriä. Osituskirja on mahdollista rekisteröidä Digi- ja väestötietovirastossa. Rekisteröinnillä on se merkitys, että osituksessa omaisuutta saanut taho saa suojaa puolisonsa velkojia kohtaan. Rekisteröinnillä ei ole merkitystä osituksen pätevyyden kanssa. Käytännössä osituskirjoja rekisteröitäneen melko harvoin.

 

Vaikka ositus olisikin aikanaan tehty, osituskirjaa ei välttämättä löydy myöhemmin. Tilanne voi olla se, että molemmat avioliiton osapuolet ovat kuolleet vuosia sitten. Nähdäkseni perintökaarta ja avioliittolakia uudistaessa olisi perusteltua pohtia osituskirjan rekisteröinnin käyttöönottoa ja ositusrekisterin perustamista. Näin olisi yksinkertaista aina tarkistaa rekisteristä, onko osapuolten välillä toimitettu omaisuuden ositusta. Rekisteröintivaatimus ei olisi järjestelmässämme miltään osin uusi, koska avioehtosopimuksen pätevyyden edellytys on, että sopimus rekisteröidään Digi- ja väestötietovirastosta.

 

Perittävän kuoleman jälkeen testamentin alkuperäiskappaleen löytymisellä on merkitystä. Mikäli alkuperäiskappaletta ei kuoleman jälkeen löydy, herää kysymys, onko perittävä elinaikanaan peruuttanut testamentin esimerkiksi hävittämällä alkuperäiskappaleen. Lisäksi, jotta testamentin saaja voi antaa testamentin muille osakkaille laillisesti tiedoksi, hänellä tulisi olla käytössään oikeaksi todistettu jäljennös testamentista. Suomessa ei ole testamenttirekisteriä, johon testamentin voisi rekisteröidä. Käytännössä testamenttiasiakirjoja säilytetään usein kotona.

 

On sattumanvaraista, löytyykö testamenttia testamentintekijän kuoltua ja toisaalta jos löytyy, miellyttääkö testamentin sisältö testamentin löytäjää. Nähdäkseni myös testamenttien suhteen olisi syytä perustaa testamenttirekisteri, johon testamentit rekisteröitäisiin. Idea ei toki ole uusi ja sitä on ehdottanut myös oikeusministeriö perintökaaren uudistamistarpeita koskevassa mietinnössään vuonna 2004.

 

Osituskirjaa tai testamenttia ei välttämättä löydy, kun niitä tarvittaisiin. Jokaisen tulisi huolellisesti pohtia, missä mainittuja asiakirjoja säilyttää. Parhain säilytyspaikka mielestäni on pankin tallelokero, koska usein pankki luetteloi tallelokerossa olevat asiakirjat, kun perilliset ottavat haltuunsa tallelokerossa olevaa omaisuutta.

 

Antti-Jussi Railo

Asianajaja