Blogi

Kun aviopuolisot eroavat tai toinen puolisoista kuolee, tulisi heidän välillään toimittaa omaisuuden ositus. Osituksen voivat tehdä osapuolet itse ns. sopimusosituksena tai mikäli asiassa on riitaisia kysymyksiä eivätkä osapuolet saa sovinnollisesti tehtyä ositussopimusta, osituksen toimittaa viime kädessä tuomioistuimen määräämä pesänjakaja.

Mikäli osapuolet tekevät osituksen itse ns. sopimusosituksena, osapuolten tulee allekirjoittaa kirjallinen ositussopimus. Lisäksi sopimukseen tarvitaan kahden esteettömän todistajan allekirjoitus. Mikäli pesänjakaja tekee osituksen, osituskirjaan riittää pesänjakajan allekirjoitus.

Menemättä osituksen toimittamisen yksityiskohtiin, pääsääntönä on, että osituksen toimittamisen jälkeen kummallakin osapuolella tulisi olla yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta. Pääsääntö on, että kaikki aviopuolisoiden omaisuus on avio-oikeuden alaista omaisuutta. Tästä pääsäännöstä on toki poikkeuksia. Omaisuus voi olla avio-oikeudesta vapaata osapuolten tekemän avioehtosopimuksen perusteella. Lisäksi testamentilla peritty omaisuus voi olla avio-oikeudesta vapaata, mikäli testamentissa on määrätty, että testamentinsaajalla ei ole avio-oikeutta testamentilla perittyyn omaisuuteen. Myös lahjana saatu omaisuus voi olla avio-oikeudesta vapaata, mikäli lahjakirjaan on merkitty, että lahjoitettu omaisuus ei ole lahjansaajan avio-oikeudenalaista omaisuutta. Myös muita poikkeuksia on, mutta niihin ei syvennytä tässä kirjoituksessa.

Osapuolet voivat sopimukseen päästessään vapaasti sopia osituksesta haluamallaan tavalla. Leskellä on myös oikeus olla suorittamatta tasinkoa ensin kuolleen puolison kuolinpesälle. Tasingolla tarkoitetaan sitä määrää omaisuutta, mitä enemmän omistavan on suoritettava osituksen toiselle osapuolelle, jotta molemmilla osapuolilla on osituksen toimittamisen jälkeen yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta.

Osituksen osapuolina voivat olla entiset puolisot, jommankumman puolison kuolinpesä tai molempien kuolinpesät osakkaineen. Mahdollista on, että osituksen osapuolitaho on tätäkin laajempi, mikäli kuolinpesien osakkaita kuolee ja heidän sijaansa tulee vastaavasti heidän kuolinpesänsä.

Osituksen toimittaminen on tärkeää, koska osituksen toimittaminen on edellytyksenä sille, että kuolleen henkilön perintö voidaan jakaa. Toisaalta tiedossa myös on, että käytännössä monet avioparit jättävät osituksen tekemättä ja tämä ilmenee, kun henkilö kuolee ja hänen perukirjaansa ryhdytään tekemään. Perukirja tarkoittaa asiakirjaa, joka tulee laatia henkilön kuoleman jälkeen. Perukirjaan merkitään kuolinpesän omaisuus ja velat.  Mikäli perukirjaa laadittaessa ilmenee, että henkilö on ollut jossakin kohtaa naimisissa, tulee jokaisen avioliiton osalta selvitettäväksi, onko aikanaan omaisuuden ositus toimitettu.

Perukirjoja ja kuolinpesiä selvittäessä käytännössä saattaa joutua selvittämään kymmeniä vuosia sitten päättyneiden avioliittojen osalta, onko osapuolet tehneet osituksen ja toisaalta, onko toisella osapuolella vaatimuksia osituksen toimittamisen suhteen. Tämä johtuu siitä, että laissa ei ole asetettu määräaikaa ositusvaateen esittämiselle. Oikeuskirjallisuudessa on puollettu kantaa, että oikeuden ositusvaateen esittämiselle voi kuitenkin menettää passiivisuuden perusteella.

Usein nämä tilanteet ratkeavat siten, että entinen puoliso ilmoittaa osapuolten tehneen suullisesti omaisuuden osituksen aikanaan ja että vaatimuksia tältä osin ei ole. Usein tilanne onkin se, että osapuolet ovat eronneet nuorena eikä heillä ollut kertynyt avioliiton aikana omaisuutta. Aviopuolisot ovat esimerkiksi sopineet vain suullisesti koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten tavaroiden jakamisesta. Tämän hyväksymisessä ei sinänsä ole ongelmaa, koska myös ns. ”muotovirheinen” ositus eli esimerkiksi suullinen ositus käy moiteajan umpeuduttua päteväksi. Muotovirheisellä osituksella tarkoitetaan ositussopimusta, jota ei ole tehty aiemmin tässä kirjoituksessa mainitussa muodossa (eli esimerkiksi todistajat puuttuvat sopimusosituksesta tai sopimus ei ole kirjallinen).   Moiteaika on kuusi kuukautta osituksen toimittamisesta. Toki oman ongelmansa muodostaa se, jos osapuolten kesken on riitaa siitä, onko ositus toimitettu suullisesti vai ei. Suullisen osituksen toimittamisen toteennäyttäminen on riitaisessa tilanteessa hankalaa, ellei osituksesta ole laadittu tai tallessa jotakin muita asiakirjoja, kuten tilisiirtoja.

Tässä esitettyihin ongelmiin on vihdoin odotettavissa ratkaisu, koska hallitusohjelmaan on kirjattu seuraava virke:” Säädetään avioliittolain mukaisen ositusvaateen vanhentumisesta.” Toivottavasti tältä osin asiat etenevät nopeasti ja määräaika saadaan lakiin. Hyvä määräaika voisi olla velan yleinen vanhentumisaika kolme vuotta, joka on säädetty myös avoliittolaissa (laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta) hyvitysvaatimuksen vanhentumisajaksi, mikäli avopuolisoiden välillä ei ole tehty omaisuuden erottelua.

Antti-Jussi Railo

Asianajaja