22.3.2024 Ajatuksia testamenteista
+Testamentteja laaditaan usein malliasiakirjojen pohjalta ja oman kokemukseni mukaan keskinäiset hallintaoikeustestamentit puolisoiden välillä olivat jossakin varsin suosittuja.
Hallintaoikeustestamentin etuja perustellaan usein sillä, että hallintaoikeudesta ei joudu maksamaan perintöveroja ja toisaalta hallintaoikeustestamentti vähentää perillisille maksettavaksi tulevia perintöveroja.
On kuitenkin syytä muistaa, että testamenttia laadittaessa olisi tärkeää pohtia ensisijaisesti sitä, mitä testamentilla oikeasti tavoitellaan. Esimerkiksi puolisoiden välisissä testamenteissa usein tarkoituksena on turvata lesken taloudellinen asema tilanteessa, jossa puoliso kuolee. Tähän hallintaoikeustestamentti ei veroeduistaan huolimatta ole läheskään aina paras vaihtoehto.
Hallintaoikeus sellaisena kuin se perintökaaren 12-luvussa määritellään, oikeuttaa lähtökohtaisesti hallitsemaan omaisuutta. Hallintaoikeuden haltijalla on myös oikeus saada hallinnassaan olevasta omaisuudesta tuotto. Tämä tarkoittaa esimerkiksi rahavarojen osalta sitä, että testamentilla hallintaoikeuden puolisonsa rahavaroihin saanut leski ei saa käyttää ensin kuolleen puolison rahavaroja, vaan hän on oikeutettu ainoastaan niistä saatavaan tuottoon eli korkoon. Tämä ei kaikissa tilanteissa välttämättä riitä turvaamaan lesken taloudellista asemaa. Usein järkevämpää voikin olla testamentata esimerkiksi rahavarat (90.000 verovapaasti) omistusoikeuksin, jolloin leski voi käyttää rahavaroja omaan elämiseensä. Tämä on yksi esimerkki siitä, minkä vuoksi testamentin laadinnassa kannattaa aina kääntyä ammattilaisen puoleen eikä testamenttia kannata laatia valmiiden malliasiakirjojen pohjalta.
Hallintaoikeus ei myöskään ainakaan pääsääntöisesti anna leskelle oikeutta myydä asuntoa, johon hallintaoikeus kohdistuu. Tämä saattaa aiheuttaa ongelmia tilanteessa, jossa leski olisi halukas vaihtamaan asunnon esimerkiksi pienempään tai muutoin elämäntilanteeseen paremmin soveltuvaan asuntoon.
Testamenttia laadittaessa tulee huomioida se vaihtoehto, että testamentissa omaisuuden saajaksi tai saajiksi merkityt henkilöt ovat kuolleet testamenttia sovellettaessa. On hyvä pohtia, kenelle omaisuuden haluaisi tässä tilanteessa menevän. Myös mahdollisen osituksen vaikutus testamentin soveltamiseen tulee huomioida ja pohtia sen vaikutus testamentin sisältöön. Myös testamentin kappalemäärä sekä säilyttäminen on hyvä pohtia ammattilaisen kanssa.
Testamenttien osalta on myös tärkeää muistaa, että testamenttia tulee aina päivittää, kun olosuhteet muuttuvat.
Hyvin laadittu testamentti ennaltaehkäisee riitoja perillisten välillä. Avoliitossa elävien on ehdottoman tärkeää laatia testamentti, koska testamentin avulla on mahdollista turvata avolesken taloudellinen asema tai esimerkiksi asuminen yhteisenä kotina käytetyssä asunnossa.
Antti-Jussi Railo
Asianajaja
6.9.2023 Ositusvaateen vanheneminen
+Kun aviopuolisot eroavat tai toinen puolisoista kuolee, tulisi heidän välillään toimittaa omaisuuden ositus. Osituksen voivat tehdä osapuolet itse ns. sopimusosituksena tai mikäli asiassa on riitaisia kysymyksiä eivätkä osapuolet saa sovinnollisesti tehtyä ositussopimusta, osituksen toimittaa viime kädessä tuomioistuimen määräämä pesänjakaja.
Mikäli osapuolet tekevät osituksen itse ns. sopimusosituksena, osapuolten tulee allekirjoittaa kirjallinen ositussopimus. Lisäksi sopimukseen tarvitaan kahden esteettömän todistajan allekirjoitus. Mikäli pesänjakaja tekee osituksen, osituskirjaan riittää pesänjakajan allekirjoitus.
Menemättä osituksen toimittamisen yksityiskohtiin, pääsääntönä on, että osituksen toimittamisen jälkeen kummallakin osapuolella tulisi olla yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta. Pääsääntö on, että kaikki aviopuolisoiden omaisuus on avio-oikeuden alaista omaisuutta. Tästä pääsäännöstä on toki poikkeuksia. Omaisuus voi olla avio-oikeudesta vapaata osapuolten tekemän avioehtosopimuksen perusteella. Lisäksi testamentilla peritty omaisuus voi olla avio-oikeudesta vapaata, mikäli testamentissa on määrätty, että testamentinsaajalla ei ole avio-oikeutta testamentilla perittyyn omaisuuteen. Myös lahjana saatu omaisuus voi olla avio-oikeudesta vapaata, mikäli lahjakirjaan on merkitty, että lahjoitettu omaisuus ei ole lahjansaajan avio-oikeudenalaista omaisuutta. Myös muita poikkeuksia on, mutta niihin ei syvennytä tässä kirjoituksessa.
Osapuolet voivat sopimukseen päästessään vapaasti sopia osituksesta haluamallaan tavalla. Leskellä on myös oikeus olla suorittamatta tasinkoa ensin kuolleen puolison kuolinpesälle. Tasingolla tarkoitetaan sitä määrää omaisuutta, mitä enemmän omistavan on suoritettava osituksen toiselle osapuolelle, jotta molemmilla osapuolilla on osituksen toimittamisen jälkeen yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta.
Osituksen osapuolina voivat olla entiset puolisot, jommankumman puolison kuolinpesä tai molempien kuolinpesät osakkaineen. Mahdollista on, että osituksen osapuolitaho on tätäkin laajempi, mikäli kuolinpesien osakkaita kuolee ja heidän sijaansa tulee vastaavasti heidän kuolinpesänsä.
Osituksen toimittaminen on tärkeää, koska osituksen toimittaminen on edellytyksenä sille, että kuolleen henkilön perintö voidaan jakaa. Toisaalta tiedossa myös on, että käytännössä monet avioparit jättävät osituksen tekemättä ja tämä ilmenee, kun henkilö kuolee ja hänen perukirjaansa ryhdytään tekemään. Perukirja tarkoittaa asiakirjaa, joka tulee laatia henkilön kuoleman jälkeen. Perukirjaan merkitään kuolinpesän omaisuus ja velat. Mikäli perukirjaa laadittaessa ilmenee, että henkilö on ollut jossakin kohtaa naimisissa, tulee jokaisen avioliiton osalta selvitettäväksi, onko aikanaan omaisuuden ositus toimitettu.
Perukirjoja ja kuolinpesiä selvittäessä käytännössä saattaa joutua selvittämään kymmeniä vuosia sitten päättyneiden avioliittojen osalta, onko osapuolet tehneet osituksen ja toisaalta, onko toisella osapuolella vaatimuksia osituksen toimittamisen suhteen. Tämä johtuu siitä, että laissa ei ole asetettu määräaikaa ositusvaateen esittämiselle. Oikeuskirjallisuudessa on puollettu kantaa, että oikeuden ositusvaateen esittämiselle voi kuitenkin menettää passiivisuuden perusteella.
Usein nämä tilanteet ratkeavat siten, että entinen puoliso ilmoittaa osapuolten tehneen suullisesti omaisuuden osituksen aikanaan ja että vaatimuksia tältä osin ei ole. Usein tilanne onkin se, että osapuolet ovat eronneet nuorena eikä heillä ollut kertynyt avioliiton aikana omaisuutta. Aviopuolisot ovat esimerkiksi sopineet vain suullisesti koti-irtaimiston ja henkilökohtaisten tavaroiden jakamisesta. Tämän hyväksymisessä ei sinänsä ole ongelmaa, koska myös ns. ”muotovirheinen” ositus eli esimerkiksi suullinen ositus käy moiteajan umpeuduttua päteväksi. Muotovirheisellä osituksella tarkoitetaan ositussopimusta, jota ei ole tehty aiemmin tässä kirjoituksessa mainitussa muodossa (eli esimerkiksi todistajat puuttuvat sopimusosituksesta tai sopimus ei ole kirjallinen). Moiteaika on kuusi kuukautta osituksen toimittamisesta. Toki oman ongelmansa muodostaa se, jos osapuolten kesken on riitaa siitä, onko ositus toimitettu suullisesti vai ei. Suullisen osituksen toimittamisen toteennäyttäminen on riitaisessa tilanteessa hankalaa, ellei osituksesta ole laadittu tai tallessa jotakin muita asiakirjoja, kuten tilisiirtoja.
Tässä esitettyihin ongelmiin on vihdoin odotettavissa ratkaisu, koska hallitusohjelmaan on kirjattu seuraava virke:” Säädetään avioliittolain mukaisen ositusvaateen vanhentumisesta.” Toivottavasti tältä osin asiat etenevät nopeasti ja määräaika saadaan lakiin. Hyvä määräaika voisi olla velan yleinen vanhentumisaika kolme vuotta, joka on säädetty myös avoliittolaissa (laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta) hyvitysvaatimuksen vanhentumisajaksi, mikäli avopuolisoiden välillä ei ole tehty omaisuuden erottelua.
Antti-Jussi Railo
Asianajaja