Toisinaan käsillä on riitainen asia, jota ei haluaisi viedä pitkälliseen ja raskaaseenkin oikeudenkäyntiin, mutta asiasta neuvotteleminenkaan ei näytä johtavan tuloksiin.
Neuvottelut epäonnistuvat useista syistä. Joskus neuvottelijat ovat pelanneet itsensä umpikujaan, eivätkä pääse ylös poteroistaan. Tarjousta ei haluta tehdä, koska ei haluta osoittaa heikkoutta. Testataan toisen halua ja kykyä viedä asia oikeuteen. Tai sitten jutun tosiseikoista ollaan erimielisiä, jolloin realistista näkemystä asian menestymisen mahdollisuuksista oikeudenkäynnissä on hankala muodostaa. Joskus neuvottelutaidoissa on puutteita, odotukset ovat epärealistisia tai sitten suhtaudutaan vastapuoleen niin vihamielisesti tai suurella epäluottamuksella siten, että kyky arvioida juttua sen ulkopuolelta hämärtyy. Tällöin asialle on vaikea saada ratkaisua ilman ulkopuolista apua.
Oikeudenkäynti on tavanomainen riidanratkaisukeino. Siihen olisi kuitenkin syytä suhtautua viimesijaisena vaihtoehtona. Julkisrahoitteinen tuomioistuinmenettely tuottaa ratkaisuja, mutta sillä on omat heikkoutensa. Oikeudenkäynti ei ole vapaaehtoista, vaan sinne viety asia saa ratkaisunsa tuomioistuimesta. Päätös perustuu tiettyjen muodollisten menettelysääntöjen puitteissa prosessissa esitettyyn näyttöön ja siitä tehtyihin lakiin ja ennakkotapauksiin perustuviin oikeudellisiin johtopäätöksiin. Lopputulosta voi kuitenkin olla vaikea ennustaa ja usein ainakin toinen oikeudenkäynnin osapuolista on lopulta tyytymätön annettuun ratkaisuun. Käsittelyt ja oikeudenkäyntiasiakirjat ovat pääsääntöisesti julkisia. Käsittelyt kestävät kuukausia tai peräti vuosia, vievät aikaa, energiaa ja rahaa. On ymmärrettävää haluta välttää oikeudenkäyntiin joutumista.
Onneksi on olemassa muita vaihtoehtoja, joista tässä kirjoituksessa kerron sovittelusta. Riitoja sovitellaan myös tuomioistuimissa, mutta käytettävissä on myös tuomioistuimen ulkopuolinen sovittelu. Suomen Asianajajat kouluttaa vuosittain sovittelijoita ratkaisemaan riitoja yksityisesti. Sovittelukoulutuksen suorittaneella asianajajalla on neuvottelutaitoja ja kyky auttaa osapuolia saavuttamaan ratkaisu asiaansa itse, asianajajan tukemassa sovittelussa.
Sovittelu on vapaaehtoista, ei-julkista ja ei-sitovaa riidanratkaisua, jossa puolueeton henkilö avustaa osapuolia saavuttamaan sovinnon neuvottelemalla. Sovittelu edellyttää siis aina osapuolten suostumusta. Neuvottelut eivät sido ennen mahdollisen sovinnon saavuttamista. Kumpi tahansa osapuoli voi vetäytyä neuvotteluista halutessaan. Ammattitaitoisen sovittelijan tehtävä on saada osapuolet haluamaan pysyä neuvottelupöydässä, auttaa näkemään sovittelun hyödyt ja löytämään ratkaisuvaihtoehtoja laajemmin, sieltä mihin osapuolet itse eivät syystä tai toisesta näe. Menettely on ehdottoman luottamuksellista. Osapuolilla voi olla käytössään lakimiesavustajat tai he voivat osallistua sovitteluun ilmankin avustajaa. Kuitenkin on toivottavaa, että avustajaa ei käytetä yksipuolisesti, jotta menettely olisi mahdollisimman tasapuolista.
Mitä sovittelussa sitten tapahtuu? Usein riidan kohteesta esitetään sovittelijalle lyhyt kirjallinen yhteenveto ennen sovitteluistuntoa. Näin sovittelija pääsee kartalle riidan kohteesta ja siitä tilanteesta, mihin ratkaisua ollaan hakemassa. Sitten järjestetään sovitteluistunto, jossa asiasta neuvotellaan kasvokkain sovittelijan avustuksella. Kokouksessa keskustellaan yhteisesti ja käydään erillisneuvotteluja, sovittelija kysyy kysymyksiä ja tarvittaessa kyseenalaistaa käsityksiä, testaa realiteetteja, hakee uusia näkökulmia, auttaa pääsemään vaatimusten taakse todellisiin tarpeisiin ja näin auttaa löytämään ratkaisuja riitaan. Usein sovittelussa saavutetaan sovinto ja vaikkei sitä saavutettaisi heti, on tultu lähemmäs sopimista ja sovinto voi löytyä pian sovitteluistunnon jälkeenkin.
Sovinnosta voidaan laatia sitova ja täytäntöönpanokelpoinen sovintosopimus.
