Olen aiemmassa kirjoituksessani tuonut esiin osituksen tekemisen tärkeyden, koska ositus on edellytys sille, että perinnönjako voidaan tehdä. Osituskirjaa ei ole pakko rekisteröidä mihinkään eikä Suomessa ole yleistä ositusrekisteriä. Osituskirja on mahdollista rekisteröidä Digi- ja väestötietovirastossa. Rekisteröinnillä on se merkitys, että osituksessa omaisuutta saanut taho saa suojaa puolisonsa velkojia kohtaan. Rekisteröinnillä ei ole merkitystä osituksen pätevyyden kanssa. Käytännössä osituskirjoja rekisteröitäneen melko harvoin.
Vaikka ositus olisikin aikanaan tehty, osituskirjaa ei välttämättä löydy myöhemmin. Tilanne voi olla se, että molemmat avioliiton osapuolet ovat kuolleet vuosia sitten. Nähdäkseni perintökaarta ja avioliittolakia uudistaessa olisi perusteltua pohtia osituskirjan rekisteröinnin käyttöönottoa ja ositusrekisterin perustamista. Näin olisi yksinkertaista aina tarkistaa rekisteristä, onko osapuolten välillä toimitettu omaisuuden ositusta. Rekisteröintivaatimus ei olisi järjestelmässämme miltään osin uusi, koska avioehtosopimuksen pätevyyden edellytys on, että sopimus rekisteröidään Digi- ja väestötietovirastosta.
Perittävän kuoleman jälkeen testamentin alkuperäiskappaleen löytymisellä on merkitystä. Mikäli alkuperäiskappaletta ei kuoleman jälkeen löydy, herää kysymys, onko perittävä elinaikanaan peruuttanut testamentin esimerkiksi hävittämällä alkuperäiskappaleen. Lisäksi, jotta testamentin saaja voi antaa testamentin muille osakkaille laillisesti tiedoksi, hänellä tulisi olla käytössään oikeaksi todistettu jäljennös testamentista. Suomessa ei ole testamenttirekisteriä, johon testamentin voisi rekisteröidä. Käytännössä testamenttiasiakirjoja säilytetään usein kotona.
On sattumanvaraista, löytyykö testamenttia testamentintekijän kuoltua ja toisaalta jos löytyy, miellyttääkö testamentin sisältö testamentin löytäjää. Nähdäkseni myös testamenttien suhteen olisi syytä perustaa testamenttirekisteri, johon testamentit rekisteröitäisiin. Idea ei toki ole uusi ja sitä on ehdottanut myös oikeusministeriö perintökaaren uudistamistarpeita koskevassa mietinnössään vuonna 2004.
Osituskirjaa tai testamenttia ei välttämättä löydy, kun niitä tarvittaisiin. Jokaisen tulisi huolellisesti pohtia, missä mainittuja asiakirjoja säilyttää. Parhain säilytyspaikka mielestäni on pankin tallelokero, koska usein pankki luetteloi tallelokerossa olevat asiakirjat, kun perilliset ottavat haltuunsa tallelokerossa olevaa omaisuutta.
