Perintökaaressa on useampi niin sanottu avustussäännös. Avustussäännökset voidaan jakaa sen perusteella, onko kyseessä ennen perinnönjakoa suoritettava avustus vai perinnönjaossa määrättävä avustus. Avustuksella voi olla suuri merkitys avustuksen saajalle.
Leskellä, turvattomilla lapsilla ja ottolapsilla on oikeus saada tarvitsemansa elatus jäämistöstä koko pesänselvityksen ajan. Turvattomalla lapsella tarkoitetaan sekä perittävän omaa lasta että myös sellaista lesken lasta, joka oli otettu yhteisessä kodissa kasvatettavaksi. Oikeus avustukseen voi syntyä, mikäli edellä mainitut henkilöt ovat taloudellisen tuen tarpeessa. Tässä harkinnassa tulee arvioida, onko henkilö elatuksen tarpeessa ottaen huomioon hänen taloudellinen tilanteensa kokonaisuudessaan.
Perittävän lapsella on oikeus saada kuolinpesästä avustusta kasvatustaan tai koulutustaan varten, mikäli hänen saamansa perintöosuus ei riitä kattamaan kasvatus- ja koulutuskustannuksia. Avustuksen tarvetta arvioitaessa on huomioitava, onko avustuksen antaminen olosuhteet huomioiden kohtuullista. Tässä arvioinnissa on huomioitava kuolinpesän varallisuuden määrä sekä lapsen tarve avustukseen. Huomionarvoista on, että testamentti on tehoton siltä osin kuin se loukkaa lapsen oikeutta kasvatusavustukseen.
Perittävän kihlakumppanille sekä perittävän avopuolisolle voidaan antaa kuolinpesästä avustuksena rahaa, muuta omaisuutta tai käyttöoikeus omaisuuteen, jos hänen toimeentulonsa on perittävän kuoleman vuoksi heikentynyt ja avustus on tarpeen hänen toimeentulonsa turvaamiseksi. Vastaava oikeus on leskellä tietyissä tilanteissa, joissa hänen perintöoikeutensa puolisoonsa on estynyt perintökaaren 3 luvun 7 §:ssä mainituista syistä. Tämän avustuksen osalta huomionarvoista on, että avustus leskelle tai avoleskelle voi loukata myös rintaperillisen lakiosaa, jos avustuksen antamiselle on painavia syitä. Lakiosaoikeus voi siis joutua väistymään avustuksen tieltä. Erityisen merkityksellinen säännös on mielestäni avolesken kannalta, koska avolesken asema on heikko. Avoleskellä ei lähtökohtaisesti ole oikeutta jäädä esimerkiksi yhteiseen asuntoon asumaan, mutta avustussäännöksen kautta avoleski voi tämän oikeuden saada. Todettakoon vielä, että avopuolisolla tarkoitetaan laissa sellaista avoliitoa, jonka osapuolet ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.
Perittävän lapsi, joka on kykenemätön elättämään itseään, voi vaatia testamentinsaajalta avustusta. Avustuksen tarvetta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, tarvitseeko lapsi perintöosansa lisäksi omaisuutta turvaamaan hänen toimeentulonsa. Arvioinnissa tulee huomiodia myös, mitä muta omaisuutta lapsella on.
Perittävän vanhemmilla, joilla on itsellään oikeus perintöön, on myös oikeus saada avustusta testamentinsaajalta tai testamenttiin rinnastuvan lahjan saajalta, milloin he ovat sairauden tai muun sellaisen syyn vuoksi kykenemättömiä elättämään itseään.
Tässä esiteltyjen avustusten osalta on huomioitava, että vaatimusten esittämiselle on laissa asetettu määräaikoja, joiden noudattamatta jättäminen saattaa johtaa siihen, että oikeutta avustukseen ei ole. Perintökaari sisältää edellä selostetusti monenlaisia säännöksiä, joiden tarkoituksena on ollut turvata perillisen lähimmäisiä hankalissa taloudellisissa tilanteissa.
